Seuraa blogia Bloglovinin avulla

Spraymaalien hallussapito julkisella paikalla

Turun Sanomissa kirjoitettiin muutama viikko sitten spraymaalien hallussapidon julkisella paikalla olevan kiellettyä. Järjestyslain mukaan näin onkin, mutta poliisi on vetänyt haastattelussa lain mutkia hieman liikaa suoriksi väittäessään, että vain ammattimaalareilla olisi oikeus kantaa tällaisia aineita mukanaan.

Spraymaaleja saa kantaa julkisella paikallakin kaikessa rauhassa, kunhan siihen on asiallinen syy. Järjestyslain kohta menee tarkalleen ottaen seuraavasti:
“13 §: Töhrimiseen soveltuvien aineiden hallussapito. Spraymaalien ja muiden toisen omaisuuden töhrimiseen hyvin soveltuvien maalien tai muiden aineiden hallussapito yleisellä paikalla ilman hyväksyttävää syytä on kielletty.” Lähde, lihavointi omani.

Hyväksyttävä syy onkin tulkinnanvaraisempi juttu. Oma lukunsa on sekin, kuinka poliisi selvittää tämän hyväksyttävän syyn todenmukaisuuden? Jos sanot meneväsi spraymaaleinesi maalaamaan kaverisi autoa, tuleeko poliisi mukana paikan päälle katsomaan, että auto ja kaveri ovat todella olemassa? Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia tällaisista tapauksista.

Turun Sanomien keskustelussa viitataan hallituksen esitykseen lain tarkoituksesta. Siellä maalien hallussapidosta todetaan näin: “Töhrimisellä tarkoitetaan jonkin paikan luvatonta tahraamista, likaamista ja sottaamista maalilla tai muulla vastaavalla aineella. Tällaista ainetta voi olla esimerkiksi autojen ruostesuojaukseen käytettävät massat ja muut vastaavat aineet. Se, milloin aineiden hallussapitoon yleisellä paikalla on hyväksyttävä syy, on ratkaistava tapauskohtaisesti. Esimerkiksi maalin hallussa pitämisen hyväksyttävä syy voi olla se, että henkilö on menossa maalaamaan jotakin luvallista kohdetta. Spraymaalipurkin pitämiseen taskussa yöllä tavara-asemalla, voi olla vaikeampi löytää hyväksyttävää syytä.”

Jos joku maalinsa takavarikossa menettänyt lähtisi käräjöimään asiasta oikeuteen, olisi käräjäoikeuden perehdyttävä lainkohdan lisäksi myös tähän hallituksen esitykseen lain tarkoituksesta. Hallituksen mukaan siis esimerkiksi polkupyörää tai autoa luvallisesti maalaamaan menevä saa rauhassa kuljettaa spraymaaleja mukanaan.

Kaikkiaan tällainen laki, jossa kielletään mahdollisesti rikokseen käytettävän asian hallussapito, on hieman omituinen. Jos samaa logiikkaa noudatettaisiin muuallekin, voisi poliisi takavarikoida etukäteen vaikka auton sellaisilta ihmisiltä, joiden se olettaa ajavan kännissä tai ylinopeutta (tai molempia). Tietysti voi olla, että tällaistakin lakia jo jossakin komiteassa suunnitellaan.

Suvilahden graffitiaidalle Helsingin kulttuuriteko 2009 -palkinto

Graffiti wall in Suvilahti
Suvilahden aita heinäkuun 2009 lopulla. Isompi kuva.

Helsingin kulttuuriteko 2009 -palkinto on myönnetty Suvilahden graffitiaidalle, kertoo Helsingin kulttuurikeskus lähettämässään tiedotteessa (ja tässä merkinnässä onkin pitkälti vain tuota tiedotetta). Palkintorahat käytetään tiedotteen mukaan kesän 2010 aidan tekemiseen, eli Suvilahdessa voi maalata myös ensi kesänä.

Ensimmäistä kertaa jaetun palkinnon suuruus oli 5000 euroa. Tunnustuksen saajan valitsi Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunta kaupunkilaisten syksyllä 2009 lähettämien ehdotusten pohjalta. “Suvilahden graffitiaita on Helsingissä aidosti uusi, monimuotoista kaupunkikulttuuria tukeva hanke”, toteaa kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtaja Johanna Sumuvuori. “Suuri yleisösuosio ja aidan runsas käyttö kertovat, että laillisille graffitimaalauspaikoille on ollut suuri tarve”, jatkaa Sumuvuori tiedotteessa.

Suvilahden graffitiaita oli myös kulttuuritekoa ehdottaneen yleisön suosikki: sitä ehdotettiin 120 kertaa. Kaupunkilaisilta tuli yhteensä 460 ehdotusta palkinnon saajaksi. Palkintoa sai ehdottaa Helsingissä vuoden 2009 aikana tehdylle kulttuuriteolle, joka on saanut näkemään asiat uudella tavalla, muuttanut tai haastanut olemassa olevaa tilaa tai toimintatapaa.

Lisäksi jaettiin kunniamaininnat kolmelle vuonna 2009 tehdylle kulttuuriteolle. Kunniamaininnan saivat tiedotteen mukaan Musiikkiteatteri Kapsäkin uuden tilan perustaminen Vallilaan, nuorisokulttuuria esiin nostava Oy Basso Media Ltd. sekä OpenHouseHelsinki -tapahtuma. Lisäksi kaupunkilaiset ehdottivat vuoden kulttuuriteoksi mm. kansanmusiikkiradio Tradiota, Madonnan konserttia, Picasso-näyttelyä, Vallilan Tangon vapputansseja ja Lasipalatsin Maatilatoria.

Suvilahden graffitiaita avattiin 16. toukokuuta 2009, ja se oli avoinna 1. syyskuuta saakka. Kiinteistö Oy Kaapelitalon toimitusjohtaja Stuba Nikula kertoo tiedotteessa, että idean takana oli ajatus luvattomien graffitien vähentämisestä sallimalla jotain eikä kieltämällä ja lisäämällä valvontaa. Taustalla oli myös vahva näkemys siitä, että graffiti on kuvataiteen muoto ja Suvilahden tehtävänä on mahdollistaa eri taiteenalojen olemassaoloa.

Hankkeella haluttiin myös säästää rahaa. “Vuonna 2008 poistatimme graffiteja seinistämme melkein 10 000 eurolla. Laskimme, että aita töineen ja materiaaleineen maksaa noin 5 000 euroa. Jos poistamisen tarve puolittuisi, pääsisimme omillemme”, Nikula kertoo Kulttuurikeskuksen tiedotteessa. Nikulan mukaan kokemukset graffitiaidasta olivat hyviä ja luvattomien seinätöhryjen määrä Suvilahden voimala-alueella väheni merkittävästi. Aita herätti myös keskustelua siitä, kenelle kaupunkitila kuuluu, mitä kaikkea on kuvataide ja miten kaupunkia on oikeus käyttää. Suvilahden graffitiaita purettiin syksyllä voimalaitosalueen maanpuhdistustöiden tieltä.

Samasta aiheesta muualla:
Hesarin uutinen (jutussa oleva kuva on ehkä jo tuttu).
Ylen uutinen.

Texasissa voi saada 8 vuotta vankeutta graffiteista

Kamalasti vandalisoitu liikennemerkki Texasissa. CC: AT-SA

Vandalisoitu liikennemerkki Texasissa. Kuva: Rich Anderson CC: AT-SA

Suomessa usein moitiskellaan graffitien tekemisestä annettavan liian suuria rangaistuksia, mutta voisivat asiat vielä huonomminkin olla, ainakin jos Texasiin verrataan. Texasissa graffitimaalari tuomittiin vasta 8 vuodeksi vankeuteen, kerrotaan sikäläisessä mediassa.

Corpus Christin kaupungissa käydyssä oikeudenkäynnissä tuomari ei antanut armoa 18-vuotiaalle nuorelle miehelle, joka lupasi käydä koulunsa loppuun, hankkia työpaikan ja auttaa sotkujen siivoamisessa jos ei joutuisi vankilaan. Syytetty oli kajonnut yli 24 eri tahon omaisuuteen ja aiheuttanut poliisin mukaan yli 7300 dollarin vahingot. Tuomioon liittyi myös marihuanan käyttöä.

Nyt odotellaan, koska Helsingin graffitiasioista vastaavat ihmiset ilmoittavat lähtevänsä opintomatkalle Texasiin miettimään, miten täälläkin saataisiin graffitintekijät vankilaan verkostoitumaan kunnon rikollisten kanssa sen sijaan, että saattaisivat käydä kouluissa tai jopa töissäkin.

Linkkivinkkinä: Ylen Areenassa on 7.1.2010 asti saatavilla ohjelma Kootut selitykset – graffiti. Kirjoitan siitä joskus lisää jos ehdin kuunnella sen.

Päivitys sunnuntaina: tuomiota onkin toisen lain takia jouduttu lyhentämään kahdeksi vuodeksi vankeutta ja toiseksi kahdeksi yhdyskuntapalvelua. Lähde.

Rakennusvirasto yrittää sulkea Suvilahden graffitiaidan

Graffitien vastaista touhua vuosia Helsingissä harrastanut kaupungin rakennusvirasto on löytämässä keinot Suvilahden laillisen graffitiaidan hävittämiseksi. Helsingin kunnallisessa päätöksentekokoneistossa on pyörinyt Johanna Sumuvuoren ja 19 muun kaupunginvaltuutetun tekemä aloite, jossa toivottiin graffitiseinien avaamista Kalasataman alueelle. YLE kertoi aiheesta keskiviikkona.

Rakennusvirasto on päästetty kommentoimaan hanketta, ja se onkin onnistunut ujuttamaan kommenttiinsa ja esityslistalle kohdan, jossa se vaatii Suvilahden aidan sulkemista kello 21-09 väliseksi yöajaksi. Toivomustaan virasto perustelee sillä, että laittomia graffiteja maalataan useimmiten yöllä, eikä poliisi nyt voi takavarikoida ihmisiltä spraymaaleja kun nämä kertovat olevansa menossa Suvilahteen maalaamaan. Töhrimiseen sopivien välineiden hallussapito julkisella paikalla ilman asianmukaista syytä on järjestyslain mukaan kielletty. Vartin uutisessa Suvilahden aitaa hallinnoivasta Kaapelitalosta todetaan, ettei aidan ympärivuorokautisen valvonnan järjestäminen ole mahdollista tai järkevää. Jos kaupunki tällaista edellyttää, lopettaa Kaapelitalo Suvilahden graffitiaidan kokonaan.

Rakennusviraston sedät haluavat jälleen kertoa olevansa graffitiasiain asiantuntijoita käyttämällä lautakunnalle lähettämässään lausunnossa tarkkoja numeroita ja graffitikulttuuriin liittyviä sanoja. Rakennusviraston lukemat vaikuttavat kuitenkin taas hieman mielikuvituksellisilta. Virasto kertoilee lausunnossaan yleisten töiden lautakunnalle seuraavaa: “Rakennusviraston Helsingin alueella kesällä 2009 suorittamassa töhryjen laskennassa löytyi 6 635 töhryä, joista graffitien / throw up:ien määrä oli 295 kpl. Vuonna 2008 vastaavat määrät olivat 3 746 ja 82. Kokonaistöhrymäärä oli laskennan mukaan siis lähes kaksinkertaistunut ja graffitien / throw up:ien määrä yli kolmenkertaistunut.”

Joko Rakennnusvirastolla ei ole edelleenkään käsitystä siitä, mitä graffiti / throw-up tarkoittaa, tai sitten virasto on kehittänyt sellaiset numerot, jotka sopivat kivasti heidän tavoitteidensa edistämiseen. Jos tekee kuvien jakamispalvelu Flickrissä haun sanoilla Helsinki ja graffiti, rajaa kuvausajaksi vuoden 2008 ja poistaa Suvilahtikuvat, on tuloksena 1188 kuvaa. Näistä kuvista pikaisesti katsottuna vajaassa puolessa on isompikokoinen, laiton, Helsingissä sijaitseva, vuonna 2008 kuvattu graffitimaalaus.

Jo tuo, yksittäisestä eikä kovinkaan kattavasta kuvien jakamispalvelusta tehty haku kertoo, että Helsingissä on viime vuonna maalattu vähintään viitisensataa isoa graffitia. Rakennusvirasto tosin on nähnyt niistä ilmeisesti vain 82 kappaletta. Tietysti Rakennusviraston logiikan tuntien voisi olla mahdollista, että he ovat tänä vuonna laskeneet mukaan myös Suvilahden lailliseen aitaan tehdyt maalaukset. Kiinnostaisikin tietää, mistä virasto kertoisi tällaisia lukuja saavansa: toimittaako niitä graffitiasioihin erikoistunut vartiointiliike vai tallustelevatko viraston sedät itse kaupungilla graffiteja laskeskelemassa.

Kirkkonummikin saamassa laillisen graffitiseinän

Kirkkonummelle aiotaan rakentaa seinä graffitien maalaamiseen. Hanketta on edistänyt paikallinen Nuorisofoorumi, ja seinä on jo hyväksytty kunnan liikuntalautakunnassa. Seinän arvioidaan maksavan 3000 euroa. Maalata voisi molemmille puolille, ja kuten muuallakin, vanhojen maalausten päälle voisi maalata uusia.

Kunnan tiedotteessa kerrotaan, että seinän tarkoituksena on mahdollistaa graffitien maalaaminen laillisesti ja vähentää yleisten paikkojen töhrimistä ja vahingontekoa. Lisäksi nuorille annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään. Hankkeeseen on kysytty neuvoja Porvoosta, jossa on ollut laillinen seinä graffitien maalaamiseen jo vajaat 5 vuotta.

Kuusalan kenttä sijaitsee Kirkkonummen aseman länsipuolella, Nummitien varrella. Hankkeeseen odotellaan vielä rakennusvalvonnan lupaa.

Helsingissä sijaitseva Suvilahden graffitiaita puolestaan ollaan sulkemassa tiistaina 1. syyskuuta kun Suvilahden alueella aloitetaan maanpuhdistustyöt. Seinä on ollut kesän aikana vilkkaassa käytössä. Seinän ulkopuolelle on Vartin uutisessa haastatellun Kaapelitalon edustajan mukaan maalattu ehkä yksi graffiti.

Graffiteja Suvilahden seinässä heinäkuussa 2009. Isompi kuva.Graffiti wall in Suvilahti

Suvilahden graffitikokeilu sujunut hyvin

Graffitien maalaaminen Helsingin Suvilahdessa on sujunut ainakin ensimmäisen kuukauden ajan ilmeisen hyvin. Aluetta hallinnoivan Kaapelitehtaan isännöitsijän mukaan paikasta ei ole tullut valituksia ja alue on pysynyt siistinä, tyhjät maalipurkit on siivottu pois asiallisesti eikä sovitun seinän ulkopuolelle ole maalattu. Tagien määrä alueella on aiemmasta jopa vähentynyt, joten oman pesän likaamista on ilmeisen huolellisesti yritetty välttää.

Ainakin tähän asti Suvilahti vaikuttaa olleen lähinnä hyvää mainosta graffitikulttuurille. Samalla se tuo suuremman yleisön nähtäville ajan ja vaivan kanssa tehtyjä, näyttäviä maalauksia, jotka Helsingin nollatoleranssipolitiikka on aiemmin peittänyt nopeasti tai ajanut syrjäisiin paikkoihin.

Kattavasti kuvia seinästä löytyy Basson keskustelusta. Samassa ketjussa taidettiin kiistellä siitä, saako Suvilahdessa maalaavia ihmisiä kuvata. Lain mukaan tähän ei ole mitään estettä: paikka on julkinen ja julkisella paikalla kuvaaminen on yleensä sallittua. Kuvien julkaisukin on sallittua, ellei kuvassa olevaa henkilöä tai henkilöitä esitetä loukkaavasti (esim. kuvia sammuneista, tunnistettavista ihmisistä ei pitäisi julkaista ilman lupaa). Vaikeampaa onkin sitten sanoa, onko graffitien maalaaminen jotenkin loukkaavaa, jos se tapahtuu luvallisesti. Ainakin olisi kohteliasta kysyä, sopiiko kuva julkaista jos siinä on tunnistettavia maalaajia.

HS:n uutinen.
Suvilahtilegal-käyttäjä Flickrissä.

Kuvia Suvilahdesta 22.5.2009.

Isompi kuva.
IMG11022. Graffiti in Suvilahti, Helsinki

Isompi kuva.
Graffiti wall in Suvilahti, Helsinki

Isompi kuva.
Graffiti wall in Suvilahti, Helsinki

Isompi kuva.
IMG11004. Graffiti wall in Suvilahti

Helsingin Suvilahteen laillinen graffitien maalausalue

Helsingin Suvilahdessa avataan lauantaina kaiketi kaupungin historian ensimmäinen kaikille avoin graffitimaalauspaikka. Avajaistapahtuma pideään lauantaina kello 12 alkaen, jolloin paikalla maalaavat kutsutut graffitintekijät. Tämän jälkeen seinälle voi käydä spreijaamassa kuka tahansa.

Vanerinen, satametrinen seinä on tämän kesän ajan kestävä kokeilu. Jos Suvilahden alueen rakennukset välttyvät ylimääräisiltä maalauksilta, tulee paikalle ensi kesänä ilmeisesti pysyvä graffitiseinä.

Hankkeen takana on Helsingin kaupungin omistama Kiinteistö oy Kaapelitalo, joka omistaa Suvilahden kiinteistöjen lisäksi Kaapelitehtaan. Hesarin jutussa toimitusjohtaja Stuba Nikula kertoo, että heidän mielestään graffiti on katutaidetta, jonka tekemisen pitäisi olla mahdollista Helsingissäkin.

Suvilahden alueen nettisivuilla on lisätietoja alueesta ja ohjeita aidan käyttämiseen. Osaa aidasta kuvataan nettikameralla, mutta sitä ei nettisivujen mukaan käytetä valvontaan vaan ainostaan maalausten tallentamiseen historiallisessa mielessä.

Suvilahden kartta.

Näytä suurempi kartta

Vain joka viides vahingonteko selviää

HPIM1370. Tag in bus window

Tagi bussin ikkunassa Helsingissä kesällä 2004.

Poliisi järjesti maaliskuussa tehovalvontaviikon vahingonteko- ja ilkivaltarikosten torjunnan tehostamiseksi, mistä mm. Keski-Uusimaa kertoi aikanaan pikku-uutisella.

Poliisille ilmoitettiin vuonna 2008 lähes 48 000 vahingontekoa. Poliisin mukaan määrä on noussut tasaisesti joka vuosi. Vuonna 1998 vahingontekoja ilmoitettiin vajaat 36 000 kappaletta. Samaan aikaan vahingontekorikosten selvitysprosentti on laskenut 23 prosentista vajaaseen 20 prosenttiin.

Graffitit, tarrat, stencilit ja vastaavat kirjataan yleensä vahingonteoiksi, jos niistä tehdään rikosilmoitus. Vahingonteoksi kirjataan näiden lisäksi mm. autojen naarmuttamiset yms. vandalismi, joten on vaikea sanoa, millaisen osan graffitit yms. muodostavat tuosta 48 000 vuotuisesta vahingonteosta.

Jos kuitenkin yksin Helsingissä ilmoitetaan kaupungin aiemman Stop töhryille -hankkeen toimesta 6000 vahingontekoa vuosittain, lienee osuus kohtalaisen suuri. Se puolestaan tarkoittaisi, ettei esimerkiksi kovinkaan moni graffitien tekijä jää kiinni. (Ja edelleen toisaalta Helsingin graffititilastojen todenmukaisuus on varsin kyseenalaista.)

Tosin kiinnijäämisaste voi vaihdella paljon alueellisesti, mutta yhtä kaikki: suurin osa poliisille ilmoitetuista vahingonteista jää lopulta selvittämättä.

Graffiti – No Name, No Fame -kirja tulee sittenkin?

Noniin, josko sitä nyt jaksaisi oikeasti joskus päivittää jotain asioita tässä uudessa osoitteessa.

Graffitiaiheisten kirjojen rintamalla on, tietääkseni, ollut Suomessa viime vuodet varsin hiljaista. Piakkoin julkaisuun on kuitenkin ilmeisesti tulossa Graffiti – No Name, No Fame -niminen, parisataasivuinen teos.

Nimi saattaa kuulostaa ennestään tutulta, mikä ei liene ihme koska kirjan julkaisua on spekuloitu ainakin Basson keskusteluissa jo kolmisen vuotta sitten.  Tässäkin blogissa kirja on mainittu ohimennen syksyllä 2005.

Kirjastot.fi -sivulla graffitikirja mainitaan pienkustantajien uutuuksissa ja sitä markkinoidaan seuraavasti:

“Graffiti – No name, no fame on perinpohjainen kuva-, haastattelu- ja dokumenttikirja graffitikulttuurista Suomessa ja maailmalla, sukellus suljetun alakulttuurin sisälle. Teos esittelee wraittereiden, eli graffitimaalareiden, taidonnäytteitä ja kertoo niin graffitin syntyhistoriasta 1960-luvun New Yorkissa, kuin alakulttuurin saapumisesta 80-luvun alun Suomeen. Wraittereiden kertomusten myötä Graffiti vie myös aiheeseen perehtymättömän lukijan adrenaliinia puskevalle matkalle graffititaiteen, ratapihojen ja pihoja päivystävien vartiointiliikkeiden maailmaan. Graffiti – No name, no fame sisältää kaikkiaan 200 värillistä sivua sekä yli 650 kuvaa Suomesta ja muualta maailmaa. Kirja on täydellinen tietopaketti tämän päivän graffitia.”

Kirjan mainosvideo Youtubessa.

Muutto

Graffitiblogi on aiemmin sijainnut täällä, ja tätä vanhemmat merkinnät on tuotu aiemmasta osoitteesta automaattisesti. Kommentteja ei ole siirretty, vaan ne voi lukea vain vanhasta blogista.