Seuraa blogia Bloglovinin avulla

Vain joka viides vahingonteko selviää

HPIM1370. Tag in bus window

Tagi bussin ikkunassa Helsingissä kesällä 2004.

Poliisi järjesti maaliskuussa tehovalvontaviikon vahingonteko- ja ilkivaltarikosten torjunnan tehostamiseksi, mistä mm. Keski-Uusimaa kertoi aikanaan pikku-uutisella.

Poliisille ilmoitettiin vuonna 2008 lähes 48 000 vahingontekoa. Poliisin mukaan määrä on noussut tasaisesti joka vuosi. Vuonna 1998 vahingontekoja ilmoitettiin vajaat 36 000 kappaletta. Samaan aikaan vahingontekorikosten selvitysprosentti on laskenut 23 prosentista vajaaseen 20 prosenttiin.

Graffitit, tarrat, stencilit ja vastaavat kirjataan yleensä vahingonteoiksi, jos niistä tehdään rikosilmoitus. Vahingonteoksi kirjataan näiden lisäksi mm. autojen naarmuttamiset yms. vandalismi, joten on vaikea sanoa, millaisen osan graffitit yms. muodostavat tuosta 48 000 vuotuisesta vahingonteosta.

Jos kuitenkin yksin Helsingissä ilmoitetaan kaupungin aiemman Stop töhryille -hankkeen toimesta 6000 vahingontekoa vuosittain, lienee osuus kohtalaisen suuri. Se puolestaan tarkoittaisi, ettei esimerkiksi kovinkaan moni graffitien tekijä jää kiinni. (Ja edelleen toisaalta Helsingin graffititilastojen todenmukaisuus on varsin kyseenalaista.)

Tosin kiinnijäämisaste voi vaihdella paljon alueellisesti, mutta yhtä kaikki: suurin osa poliisille ilmoitetuista vahingonteista jää lopulta selvittämättä.

Stop töhryille -virkamiehet kehuivat omaa projektiaan

Helsingissä kiistellään jälleen kymmenen vuotta jatkuneen Stop töhryille -kampanjan tulevaisuudesta. Kuusi kaupunginvaltuutettua ehdotti, että osa töhrykampanjan rahoista siirrettäisiin nuorten taidekasvatukseen. Töhrykampanjan käytännön toteutuksesta vastaavan Rakennusviraston toimintaa ohjaava yleisten töiden lautakunta kuitenkin äänesti esitystä vastaan, Stop töhryille -projektista vastaavien virkamiesten esityksen mukaisesti.

Töhrykampanjaa ajavat virkamiehet luonnollisesti kehuivat lautakunnalle, kuinka heidän vetämänsä hanke on kansainvälisestikin hyvin onnistunut ja saivat näin lautakunnan vakuutettua kampanjan tarpeellisuudesta. Lautakunnan kokouksen pöytäkirjan voi lukea Helsingin kaupungin sivuilta.

Lautakunnan päätöksentekoa voi pitää malliesimerkkinä vallan luisumisesta vaaleilla valitulta kaupunginvaltuustolta virkamiesten käsiin. Ylen Aikaisen uutiset kertoi vasta viime viikolla, miten Helsingin kaupunginvaltuutetut ovat tyytymättömiä vaikutusmahdollisuuksiinsa. Valtuutetuille tehdyn kyselyn mukaan valtaosa heistä kokee, että kaupunginjohtajilla ja virkamiehillä on suurempi valta kuin valtuustolla. Valtuutetut niin ikään katsoivat, että kaupunginhallituksella on heitä enemmän vaikutusvaltaa, ja että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet kaupungin päätöksenteossa ovat huonot.

Yleisten töiden lautakunnalle antamassaan esityksessä Stop töhryille -kampanjasta vastaavat virkamiehet kehuvat hankkeensa olleen mainio menestys. Ongelmana vain on, että tieto tästä menestyksestä on yksinomaan projektista vastaavien virkamiesten itsensä tuottamaa, eikä puolueetonta tutkimustietoa ole muilta tahoilta juurikaan saatavilla.

Töhryprojektin mukaan töhryjen määrä Helsingissä kartoitetaan alueittain tarkkailemalla kaupunkitilaa noin 750 km:n pituiselta matkalta, joka vastaavien virkamiesten mukaan kattaa noin 70 % Helsingin pinta-alasta. Mukaan lasketaan kaikki töhryt, olivatpa ne sitten kaupungin tai yksityisten kiinteistöissä, silloissa, meluaidoissa, puissa, kallioissa tai katukalusteissa. Kuitenkin tieto töhrinnän vähentymisestä ilmiönä perustuu uusien töhryjen tekemisen tilastointiin vain noin kuudestasadasta kaupungin omistamasta rakennuksesta, joiden puhdistus on Stop töhryille -projektin vastuulla.

Töhryprojektin lautakunnalle antama esitys näyttää osin perustuvan vain hankkeesta vastaavien virkamiesten mielipiteisiin. Projektin mukaan “Töhrintä ei valitettavasti ole yhteiskunnassa poissa muodista, joten sen suhteen täytyy koko ajan olla varpaillaan. Esimerkiksi Vantaa on erittäin pahasti töhritty kaupunki. Töhrintä on huolestuttavasti lisääntynyt myös Helsinkiä ja Espoota lukuun ottamatta kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa.”

Esityksessä ei kuitenkaan lainkaan kerrota, mihin perustuu tieto töhrinnän lisääntymisestä kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa, joita ovat esimerkiksi niin Lieksa, Nurmes, Seinäjoki, Tampere, Turku, Kemijärvi kuin Pieksämäkikin. Olisikin kiinnostavaa kuulla, mistä Stop töhryille -projekti on saanut tilastotietoja vaikkapa Kemijärvellä maalattujen graffitien määrän kasvamisesta. Tiettävästi kun tällaisia tilastotietoja ei kukaan edes kokoa. Virkamiehillä luulisi olevan edes jonkilainen vastuu sanomistensa todenmukaisuudesta.

Töhryprojektin kohdalla näyttää kuitenkin siltä, että asiasta vastaavat virkamiehet voivat omaa hanketta kehuessaan väittää lähes mitä tahansa, jolloin väistämättä muutkin hankkeesta esitetyt tiedot joutuvat kyseenalaiseen valoon.

Lisää aiheesta
– HS – Lautakunta: Töhryprojekti hillinnyt “graffitivandalismia”.
– Yle Uutiset – Stop töhryille -määrärahat nuorten taidekasvatukseen?

Oulussa ehdollista vankeutta graffiteista

Oulussa tuomittiin sakkoja ja ehdollista vankeutta junien ja useiden rakennusten töhrimisestä, kertoo Kaleva uutisissaan. Lehden mukaan kahdeksasta syytetystä kahdelle tuomittiin kolmen ja viiden kuukauden ehdolliset vankeusrangaistukset, ja loput tuomittiin maksamaan sakkoja. Syytteitä luettiin kaikkiaan 34 vahingonteosta ja kahdesta törkeästä vahingonteosta. Ei-kaivattua maalia olivat Oulussa saaneet pintaansa niin junanvaunut, ostoskeskukset kuin Tokmannin kasvihuonekin.

Kalevan mukaan junavaunuja oli maalattu yhteensä 180 neliömetrin verran. Oikeus katsoi tämän törkeäksi vahingonteoksi, josta kertyi 11 000 euron verran puhdistuskuluja. Yksi neliömetri graffitia junan kyljessä tuli siis kustantamaan noin 61 euroa. Kaupungin lakimiehen mukaan kyseessä on eräänlainen ennakkotapaus, koska Oulussa vastaavia tuomiota ei aiemmin ole graffitintekijöille jaettu.

Kallasvuo sucks käväisi Espoossa

Pienen mediamylläkän Helsingissä marraskuussa nostattanut Kallasvuo sucks -stencil ilmestyi hetkeksi uudestaan tammikuussa, tällä kertaa Espoossa, Nokian pääkonttorin läheisyydessä. Nokian johtajaa arvosteleva stencil pestiin alikulkutunnelin seinästä pikaisesti pois, kerrotaan Iltalehden uutisessa. Puhdistamisesta vastannut Helsingin kaupungin rakennusviraston työntekijä ei halunnut kertoa, kenen aloite pikainen puhdistaminen oli ollut.

Voima-lehti haastatteli loppuvuodesta alkuperäisen Kallasvuo sucks-stencilin tekijää. Taiteilija kertoo yllättyneensä mediahuomiosta, itse stencil oli hänen mukaansa varsin tavallinen ja tyypillisellä tekniikalla tehty, kuva oli löytynyt netistä ja sittemmin printattu ja suurennettu pahviseksi sapluunaksi.

Nokia ärsyyntyi stencil-maalauksesta

Nokia ärsyyntyi Helsingissä Elimäenkadun vallatun talon seinään tehdystä, Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuota esittävästä maalauksesta, jonka yhteydessä ilmaistiin hänen haisevan. Maalausta ja Kallasvuo sucks -tekstiä yritettiin poistaa keskiviikkona, mutta valtaajien ja puhdistusväen keskusteltua maalaus jäi paikoilleen. Puhdistusyritys antoi ymmärtää saaneensa poistamiseen toimeksiannon Nokialta.

Asiasta kerrottiin ensimmäisenä vallatun talon nettisivuilla. Graffitiblogista ei ehditty vielä käydä kuvaamassa itse maalausta, mutta siitä löytyy kuva Flickristä.

Sittemmin myös HS kirjoitti aiheesta uutisen, jossa Nokian tiedotusjohtaja kertoo maalauksen poistamisen lähteneen yksittäisen työntekijän oma-aloitteisuudesta. Itse toimeksianto oli kierrätetty talon omistavan Eteran kautta, joka oli ilmeisesti suostunut Nokian pyyntöön sen tarkemmin asiaa miettimättä. Yritykset sopivat maalauksen poistamisesta siis keskenään, ilman kaupungin osallistumista.

Nokian työntekijöistä tullut konservatiivisempia?

Ainakin jonkinlainen osa Nokian työntekijöistä näyttää tulleen konservatiivisemmaksi, kun seinään maalattu, yhtiön johtajaa pilkkaava kuva on näin kovin jotakuta ärsyttänyt. Aiemmin katutaiteen kohtaaminen ei ole Nokialle ollut samanlainen kauhistus.

Yhtiön omaan toimitaloon Helsingin Ruoholahdessa tiettävästi siirrettiin seinänkokoinen graffiti aiemmin samalla paikalla sijainneesta Lepakon talosta, joka purettiin viime vuosikymmenen vaihteessa. Lepakko toimi 80- ja 90-luvuilla laajalti alakulttuuriväen vapaana kohtauspaikkana, nykyiset vallatut talot ovat pyrkineet jatkamaan hieman samantapaista toimintaa. Lepakon purkamisen aloittamisesta on graffitiblogin arkistossa vanha Iltalehden uutinen.

Nokia-aiheesta on uutisoinut myös Taloussanomat, jonka uutiskeskustelussa Nokian herkkänahkaisuus herättää kummeksuntaa. Tapausta ei ehkä kannattaisi yleistää koko Nokiaan, kun kyse on ilmeisesti ollut yksittäisen työntekijän oivalluksesta. Toisaalta, yksittäinen työntekijä on kuitenkin arvellut ajavansa yhtiönsä etua ja luullut toimintaansa sopivaksi. Jotain sekin Nokian  yrityskulttuurista kertonee.

HS:n uutiskeskustelussa on keskitytty kauhistelemaan seinässä ollutta maalausta, Nokian arvostelemista, mäyräkoiria, vaikeaa lapsuutta ja vaadittu jonkun menemistä psykologille. Lisäksi on kauhisteltu talonvaltaajia yleisesti ottaen ja arveltu näiden juovan olutta ja sotkevan paikkoja muutenkin. Kauhistelevista valittajista jopa yksi ilmaisee joskus itse käyneensä vallatun talon läheisyydessä.

Päivitetty 30.11.2007 klo 13:30

Puolueiden graffitimielipiteissä pieniä eroja

Eduskuntavaalien alla puolueilla on tapana joutua jakamaan kannanottoja vähän kaikkeen mahdolliseen, kuten veronkevennyksiin, vanhustenhuoltoon, Nato-jäsenyyteen ja jopa, katutaiteeseen.

Suomen Kuvalehti kysyi viimeisimmässä numerossaan puolueiden mielipiteitä viiteen kulttuuripoliittiseen kysymykseen. Katutaiteesta kysyttiin, ovatko graffitit katutaidetta, vai töhryjä ja ilkivaltaa ja perusteluja vastaukselle. Muut kysymykset koskivat tv-lupamaksua, sponsorointia kulttuurin rahoittamisessa, museoiden pääsymaksuja ja apurahataiteilijoiden sosiaaliturvaa.

Keskustan edustaja uskoo, että taide voi olla taidetta, vaikka suuri yleisö sitä pitäisikin roskana. Katutaiteen näkyminen julkisissa ympäristöissä on mahdollista ja sitä pitää arvioida muun ympäristön viihtyisyyden ohessa.

SDP:n puoluesihteeri pitää luvallisia graffiteja taiteena, mutta luvattomasti tehdyt ovat aina töhryjä eivätkä ne käy. Muunlaisen taiteen näkymistä kaupunkikuvassa voisi tukea julkisin varoin. Kuulostaa tyypilliseltä SDP:ltä, jossa korostetaan julkisen vallan roolia yhteiskunnan ja palvelujen järjestämisessä.

Kokoomuksen Suvi Lindén myöntää graffitit taiteeksi, kunhan ne on tehty niille varatuille paikoille. Graffitien teko luvattomille pinnoille on aina ehdottoman tuomittavaa. Varsin looginen kanta sekin, Kokoomus markkinatalouspuolueena puolustaa useimmiten yksityisomistamista ja yritysten järjestämiä palveluita kunnan tai valtion sijaan.

Vasemmistoliiton Minna Sirnö myöntää graffitien olevan toisinaan harmaata betoniseinää parempi vaihtoehto, riippumatta harmaan betoniseinän omistajasta ja hänen mielipiteestään. Reviirimerkkaustuhrut ja tagit eivät kuitenkaan harmaaseen pintaankaan sovi.

Vihreiden Rosa Meriläinen vaatii graffiteille laillista tilaa ja myös luvatta tehtyä, kunnianhimoista katutaitetta on siedettävä silloin, kun se parantaa ympäristön ilmettä.

RKP:n edustaja siirtäisi vastuun rakennusten omistajille, jotka voisivat neuvotella katutaiteelle sopivista paikoista. Kristillisdemokraatit hyväksyvät asiallisesti, lupien kanssa tehdyt teokset. Graffitien pitää olla sijainniltaan ja sisällöltään hyväksyttäviä, jumalanpilkka ei toisin sanoen siis käy.

Perussuomalaisten varapuheenjohtajan argumentointi on vertaansa vailla; graffitit ovat ilkivaltaa, koska laki ei salli niiden tekemistä. Laajakatseista puhetta lainsäätäjäksi pyrkivältä henkilöltä.

Kaikki vastaajat siis hyväksyvät graffitit yhdeksi taidemuodoksi, kunhan nekin tehdään luvan kanssa ja sopiviin paikkoihin. Kyselyssä silmiinpistävää on vastaajien naisvaltaisuus, vain kaksi vastaajaa oli miehiä, hekin pienimmistä puolueista. Lieneekö taustalla hiljainen päätös, jolla kulttuuri ja muu näpertely voidaan antaa naisten tehtäväksi ja miehet päättäkööt oikeista asioita, kuten veroista ja maan talouden kehityksestä.

Suomen Kuvalehden artikkeli (kuvasivu).
Tietoa eduskuntavaalien aikatauluista Oikeusministeriön sivuilla.

Youtube-video paljasti FPS:n vartijan potkineen kiinniotettua henkilöä

FPS, Kontula. Kuva Youtube-videosta.

Päivän kohtuullisen suureksi uutiseksi on noussut Youtubeen ladattu video, jossa FPS Security -vartiointiliikkeen vartija potkii maassa makaavaa, kiinniotettua henkilöä Kontulan ostoskeskuksella. Video on kuvattu vartijoiden huomaamatta yläpuoliselta kävelysillalta.

Pahoinpitelystä on kulunut jo puolisentoista kuukautta, eikä esitutkinnan aloittamiseen vaadittu kuin videokamerakännykällä varustettu henkilö kävelemässä Kontulassa aamuyöllä, Youtube ja Hesarin uutinen. FPS kyllä teki itse tutkintapyynnön poliisille, mutta vasta tänään, vain joitain tunteja ennen uutisten julkaisua. Tällöin heillä on jo ollut tiedossa, että video on julkaistu ja se voi päätyä uutisiin nopeasti.

Vartijat olivat antaneet tapauksesta työnantajalleen FPS:lle voimankäyttöraportit, jotka uutiseen haastatellun toimitusjohtaja Petri Miettisen mukaan eivät aivan vastanneet todellisuutta. Mutta tätä ennen kukaan ei huomannut raporteissa mitään vikaa eikä olisi ilman videota huomannutkaan. Vaikka pahoinpidelty henkilö olisikin tehnyt tapauksesta rikosilmoituksen, olisiko hän voinut todistaa pahoinpitelyä tapahtuneeksi mitenkään? Vammat voidaan varmasti todeta, mutta vartijat voivat sanoa voimankäytön olleen aiheellista. Kuten sanoivatkin, kun tapauksesta heiltä kysyttiin. Mutta tällä kertaa löytyy hieman muuta todistava video.

Videon tapauksesta FPS kertoo, että kiinniotettu, potkittu asiakas on aiemmin pahoinpidellyt sivullista naista. Jos näin on, kiinnostaisi tietää miksi vartija vain kävelee eestaas potkimassa asiakasta eikä tee mitään tämän pahoinpidellyn naisen auttamiseksi? Tuskin paikalla vielä poliisia tai ambulanssiakaan on, eivät vartijatkaan varmaan niiden nähden kehtaa ketään huvikseen potkia. Positiivista tässä tietysti on se, että vartijat ovat puuttuneet naisen pahoinpitelyyn, vaikka he saattaisivat myös olla välittämättä koko asista. Usein vartijoiden tehtävä on turvata vain omaisuutta, ei satunnaisten ihmisten turvallisuutta.

FPS:ää on syytetty kiinniotettujen kovakouraisesta käsittelemisestä ja jopa pahoinpitelemisistä varsinkin graffitintekijöiden taholta. Aiemmin tällaisista tapauksista kuitenkaan ei ole saatu todisteita eivätkä epäilyt ole edenneet oikeuskäsittelyyn asti. Epäilyjä liiallisesta voimankäytöstä tai vartijoiden asiattomasta käyttäytymisestä kuitenkin on tullut esille usein, esimerkiksi keväällä Stealthunit-foorumilla väitettiin FPS:n vartijan hyppineen kiinniotetun, käsiraudoissa olleen henkilön päällä. FPS:n toimintaa on pidetty asiattomana muuallakin, kuten Pintaliitoblogissa.

Tarroja Lappeenrannassa

HPIM12952. Lappeenranta

Lisää Lappeenrannan tarroja löytyy Ihan pihalla -blogista.

Lappeenrantalaiseen graffitikulttuuriin taas perehtyy Lprgraffiti -sivusto.

(tämä merkintä on lisätty arkistoon jälkikäteen.)