Seuraa blogia Bloglovinin avulla

Kiasma-teatterissa tänään New Yorkin metrograffitia

Kiasma-teatterissa Helsingissä esitetään tänään Urb-festivaaliin kuuluen Stations of the Elevated (USA 1980) -dokumentti New Yorkin metrojen graffiteista, valmistumisajankohdasta päätellen dokumentti käsittelee lähinnä ennen vuotta 1980 maalattuja metrograffiteja. Itse en tosin aio olla tuolla vaan Korsossa.

Urb-festivaaliin kuuluu myös Ex Vandals -näyttely, joka lainaa nimensä 80-luvulta New Yorkissa vaikuttaneelta graffitijengiltä. Näyttelykuvauksen mukaan Ex-Vandalsin 12 helsinkiläistä nykytaiteilijaa on valittu siitä suuresta joukosta, jotka 1980- ja 90-luvuilla ovat olleet enemmän tai vähemmän aktiivisia graffitimaailmassa, ja jotka ovat jatkaneet taiteellista uraansa kouluttautumalla akateemisesti. He ovat jatkaneet sitä, mitä ovat tehneet pienestä pitäen, eli toteuttaneet teoksia suuren yleisön nähtäväksi.

Ex Vandalsiin voi tutustua 17.8. saakka Galleria Maa-Tilassa, Myymälä2:ssa, Vallilan taidepuiston Artlabissa ja Kiasman Notkea katu-näyttelyssä.

Graffitiblogi täytti heinäkuussa 3 vuotta, ja kuten 0, 1 ja 2-vuotispäiviäkin, vietettiin tätäkin merkkipäivää Ilosaarirockissa. Kolme vuotta blogia pidettyään on vaikea sanoa, onko se hyvä saavutus vai enemmänkin säälittävää. Ehkä vähän molempia. Parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen on taas tarkoitus päivittyä hieman aktiivisemmin, kesältä riittäisi käsiteltäviä asioita, kuten kuviakin.

Stop töhryille -virkamiehet kehuivat omaa projektiaan

Helsingissä kiistellään jälleen kymmenen vuotta jatkuneen Stop töhryille -kampanjan tulevaisuudesta. Kuusi kaupunginvaltuutettua ehdotti, että osa töhrykampanjan rahoista siirrettäisiin nuorten taidekasvatukseen. Töhrykampanjan käytännön toteutuksesta vastaavan Rakennusviraston toimintaa ohjaava yleisten töiden lautakunta kuitenkin äänesti esitystä vastaan, Stop töhryille -projektista vastaavien virkamiesten esityksen mukaisesti.

Töhrykampanjaa ajavat virkamiehet luonnollisesti kehuivat lautakunnalle, kuinka heidän vetämänsä hanke on kansainvälisestikin hyvin onnistunut ja saivat näin lautakunnan vakuutettua kampanjan tarpeellisuudesta. Lautakunnan kokouksen pöytäkirjan voi lukea Helsingin kaupungin sivuilta.

Lautakunnan päätöksentekoa voi pitää malliesimerkkinä vallan luisumisesta vaaleilla valitulta kaupunginvaltuustolta virkamiesten käsiin. Ylen Aikaisen uutiset kertoi vasta viime viikolla, miten Helsingin kaupunginvaltuutetut ovat tyytymättömiä vaikutusmahdollisuuksiinsa. Valtuutetuille tehdyn kyselyn mukaan valtaosa heistä kokee, että kaupunginjohtajilla ja virkamiehillä on suurempi valta kuin valtuustolla. Valtuutetut niin ikään katsoivat, että kaupunginhallituksella on heitä enemmän vaikutusvaltaa, ja että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet kaupungin päätöksenteossa ovat huonot.

Yleisten töiden lautakunnalle antamassaan esityksessä Stop töhryille -kampanjasta vastaavat virkamiehet kehuvat hankkeensa olleen mainio menestys. Ongelmana vain on, että tieto tästä menestyksestä on yksinomaan projektista vastaavien virkamiesten itsensä tuottamaa, eikä puolueetonta tutkimustietoa ole muilta tahoilta juurikaan saatavilla.

Töhryprojektin mukaan töhryjen määrä Helsingissä kartoitetaan alueittain tarkkailemalla kaupunkitilaa noin 750 km:n pituiselta matkalta, joka vastaavien virkamiesten mukaan kattaa noin 70 % Helsingin pinta-alasta. Mukaan lasketaan kaikki töhryt, olivatpa ne sitten kaupungin tai yksityisten kiinteistöissä, silloissa, meluaidoissa, puissa, kallioissa tai katukalusteissa. Kuitenkin tieto töhrinnän vähentymisestä ilmiönä perustuu uusien töhryjen tekemisen tilastointiin vain noin kuudestasadasta kaupungin omistamasta rakennuksesta, joiden puhdistus on Stop töhryille -projektin vastuulla.

Töhryprojektin lautakunnalle antama esitys näyttää osin perustuvan vain hankkeesta vastaavien virkamiesten mielipiteisiin. Projektin mukaan “Töhrintä ei valitettavasti ole yhteiskunnassa poissa muodista, joten sen suhteen täytyy koko ajan olla varpaillaan. Esimerkiksi Vantaa on erittäin pahasti töhritty kaupunki. Töhrintä on huolestuttavasti lisääntynyt myös Helsinkiä ja Espoota lukuun ottamatta kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa.”

Esityksessä ei kuitenkaan lainkaan kerrota, mihin perustuu tieto töhrinnän lisääntymisestä kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa, joita ovat esimerkiksi niin Lieksa, Nurmes, Seinäjoki, Tampere, Turku, Kemijärvi kuin Pieksämäkikin. Olisikin kiinnostavaa kuulla, mistä Stop töhryille -projekti on saanut tilastotietoja vaikkapa Kemijärvellä maalattujen graffitien määrän kasvamisesta. Tiettävästi kun tällaisia tilastotietoja ei kukaan edes kokoa. Virkamiehillä luulisi olevan edes jonkilainen vastuu sanomistensa todenmukaisuudesta.

Töhryprojektin kohdalla näyttää kuitenkin siltä, että asiasta vastaavat virkamiehet voivat omaa hanketta kehuessaan väittää lähes mitä tahansa, jolloin väistämättä muutkin hankkeesta esitetyt tiedot joutuvat kyseenalaiseen valoon.

Lisää aiheesta
– HS – Lautakunta: Töhryprojekti hillinnyt “graffitivandalismia”.
– Yle Uutiset – Stop töhryille -määrärahat nuorten taidekasvatukseen?

Tarroja Yrjönkadulla

Tarroja Yrjönkadulla Helsingissä.

POZ

Naama Yrjönkadulla

Stencil, Kallio

Jeesus -stencil Kalliossa. Isompi kuva.

IMG2026. Jeesus Kalliossa

Kapitalismi ei ole leikin asia, Kalliossakaan. Isompi kuva.

IMG2028. Ei leikitä kapitalismilla

Karkki-Kotti

Tarra Töölössä, Helsingissä. Ilmeisestikin sukua Limu-Petterille. Isompi kuva.

IMG0336. Karkki-Kotti!

Töhryjen poistaminen on hyvää bisnestä

Graffitien ja tagien poistaminen seinistä on hyvää bisnestä, kertoi Uutislehti 100 maanantaina. Lehdessä julkaistu juttu kierrätettiin myös Ilta-Sanomien nettisivuille, samaa konsernia kun ovat. Jutussa haastateltu Etelä-Suomen Pesuexperttien työntekijä kertoo, että Helsingin nollatoleranssin ansiosta jokaiselle päivälle löytyy vähintään yksi puhdistuskeikka, josta tilaaja maksaa keskimäärin parikymmentä euroa.

Kuulostaa varsin edulliselta, usein pientenkin töhryjen putsaamisen on kerrottu maksavan vähintään sata euroa, ja tunti tavanomaista siivoustyötäkin kustantaa tilaajalle usein kolmisenkymmentä euroa. Toki toisinaan töhryt ovat niin hankalasti puhdistettavia, että työhön kuluu useampi päivä ja kaupungilta tai muulta työn tilaajalta päästään laskuttamaan reippaasti enemmän.

Uutislehti 100:n juttu näyttää saaneen alkunsa lukijan kännykkäkuvasta, joku on sattunut lähettämään lehteen epäselvän kännykkäkamerakuvan juuri Etelä-Suomen Pesuexperttien autosta. Lehti maksoi kuvan lähettäjälle 100 euroa ja lisäksi haastatteli uutiseen yrityksen työntekijää. Tässäpä hyvä markkinointivinkki mille tahansa yritykselle: ota kuva yrityksesi työntekijästä tai vaikka autosta ja lähetä se Uutislehti 100:lle, niin lehti maksaa kuvasta ja tekee yrityksestänne uutiselta näyttävän mainoksen ihan ilmaiseksi.

Kotisivuillaan Etelä-Suomen Pesuexpertit muuten kertoo olevansa vuonna 1998 perustettu yritys, joka tarjoaa korkeapainepesupalveluja 20 vuoden kokemuksella.

Today we dream

Seinä Sörnäisissä Helsingissä. Seinän perhoset on kuulemma maalattu aikanaan Damn Seagulssin musiikkivideota varten. Isompi kuva.

IMG22859. Today we dream

Tarroja, Helsinki

Hyvä muistutus Töölössä.

IMG0335. Note to self

Alppila, Porvoonkadun leikkipuisto. Samalla uuden kameran (Canon 40D) testaamista.

IMG0144. Sticker, Alppila

Verta nenästä Mikonkadulla.

23012008695. Blood

Rakkautta, hieman jo repeytyneesti Mannerheimintiellä. Syyskuu 2006. Aiemmat kuvat helmikuulta 2008.

IMG21242. Sticker, Helsinki

Lyhyt talonvaltaus Helsingin Haagassa

IMG1084. Hetkeksi vallattu
Isompi kuva.

Talonvaltausten sarja Helsingissä jatkui taas viikonloppuna, tällä kertaa vallattiin kuvassa oleva talo Haagasta. Valtaajien mukaan talo on ollut yli vuoden tyhjillään. Ilmeisesti tarkoittavat talon yläkertaa, katutasossa näytti toimivan kukkakauppa.

Valtaus Haagassa kesti vain muutaman päivän, kunnes talon omistaja tänään vaati valtaajia poistumaan. Tänä iltana tosin vallattiin jo uusi talo Herttoniemestä, valtaus on reilun vuoden kuluessa jo kymmenes.

Helsingin kaupunki on tiettävästi luvannut järjestää valtaajille tilaa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Lieneekö tahdon vai resurssien puutetta kun sopivaa tilaa ei tunnu löytyvän, tyhjiä kiinteistöjä kun Helsingissäkin näyttää riittävän.

Nokia ärsyyntyi stencil-maalauksesta

Nokia ärsyyntyi Helsingissä Elimäenkadun vallatun talon seinään tehdystä, Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuota esittävästä maalauksesta, jonka yhteydessä ilmaistiin hänen haisevan. Maalausta ja Kallasvuo sucks -tekstiä yritettiin poistaa keskiviikkona, mutta valtaajien ja puhdistusväen keskusteltua maalaus jäi paikoilleen. Puhdistusyritys antoi ymmärtää saaneensa poistamiseen toimeksiannon Nokialta.

Asiasta kerrottiin ensimmäisenä vallatun talon nettisivuilla. Graffitiblogista ei ehditty vielä käydä kuvaamassa itse maalausta, mutta siitä löytyy kuva Flickristä.

Sittemmin myös HS kirjoitti aiheesta uutisen, jossa Nokian tiedotusjohtaja kertoo maalauksen poistamisen lähteneen yksittäisen työntekijän oma-aloitteisuudesta. Itse toimeksianto oli kierrätetty talon omistavan Eteran kautta, joka oli ilmeisesti suostunut Nokian pyyntöön sen tarkemmin asiaa miettimättä. Yritykset sopivat maalauksen poistamisesta siis keskenään, ilman kaupungin osallistumista.

Nokian työntekijöistä tullut konservatiivisempia?

Ainakin jonkinlainen osa Nokian työntekijöistä näyttää tulleen konservatiivisemmaksi, kun seinään maalattu, yhtiön johtajaa pilkkaava kuva on näin kovin jotakuta ärsyttänyt. Aiemmin katutaiteen kohtaaminen ei ole Nokialle ollut samanlainen kauhistus.

Yhtiön omaan toimitaloon Helsingin Ruoholahdessa tiettävästi siirrettiin seinänkokoinen graffiti aiemmin samalla paikalla sijainneesta Lepakon talosta, joka purettiin viime vuosikymmenen vaihteessa. Lepakko toimi 80- ja 90-luvuilla laajalti alakulttuuriväen vapaana kohtauspaikkana, nykyiset vallatut talot ovat pyrkineet jatkamaan hieman samantapaista toimintaa. Lepakon purkamisen aloittamisesta on graffitiblogin arkistossa vanha Iltalehden uutinen.

Nokia-aiheesta on uutisoinut myös Taloussanomat, jonka uutiskeskustelussa Nokian herkkänahkaisuus herättää kummeksuntaa. Tapausta ei ehkä kannattaisi yleistää koko Nokiaan, kun kyse on ilmeisesti ollut yksittäisen työntekijän oivalluksesta. Toisaalta, yksittäinen työntekijä on kuitenkin arvellut ajavansa yhtiönsä etua ja luullut toimintaansa sopivaksi. Jotain sekin Nokian  yrityskulttuurista kertonee.

HS:n uutiskeskustelussa on keskitytty kauhistelemaan seinässä ollutta maalausta, Nokian arvostelemista, mäyräkoiria, vaikeaa lapsuutta ja vaadittu jonkun menemistä psykologille. Lisäksi on kauhisteltu talonvaltaajia yleisesti ottaen ja arveltu näiden juovan olutta ja sotkevan paikkoja muutenkin. Kauhistelevista valittajista jopa yksi ilmaisee joskus itse käyneensä vallatun talon läheisyydessä.

Päivitetty 30.11.2007 klo 13:30