Seuraa blogia Bloglovinin avulla

Graffiteista ja katutaiteesta muualla

Graffiti Keravalla, pääradan varrella. Isompi kuva.
Graffiti, Kerava

Graffiti- ja katutaideaiheisia juttuja muualla viime kuukausina:

– Flickrissä voi osallistua katutaidevalokuvakilpailuun. “Kuvassa voi olla mitä vain katutaiteeseen liittyvää. Se voi olla kuva katutaiteesta, sen tekemisestä tai vaikka vain hienosta paikasta jonne sitä voisi tehdä. Voittajalle on luvassa pienimuotoinen lahjakortti sprayluukkuun. Voittajalle lähtee mukaan myös valmista suomalaista katutaidetta, joita erinäiset anonyymit artistit ovat lahjoittaneet. Kuvat pitää lähettää 15.1.2010 mennessä.”

– Hel Creative-blogissa kritisoidaan katutaiteen ideaköyhyyttä ja uudistumisen puutetta. “Pelkästään graffiteilla, tarroilla sekä stencileilla olisi kaikki mahdollisuudet olla oivaltavia, kontekstiin sopivia sekä valittua ilmiötä kommentoivaa. Helsingin ”katutaiteesta” kaikki tämä näyttää puuttuvan täydellisesti. Graffiteista osa on toki laadukkaasti toteutettu, mutta silti ne toistavat itseään yhä uudelleen: Värikkäitä katsojalle merkityksettömiä 3d-kirjaimin toteutettuja sanoja.”

– Työväen historia -blogin lyhyt merkintä tavallaan vastaa äskeiseen: “Graffiti on vanha protestin muoto: seiniin maalattuja kuvia ja kirjoituksia on tavattu jo muinaisista kulttuureista.”

– Unkuri: Ravista purkkia. “vanhan ja uuden tyylilajin onnistuneena yhdistämisenä en pidä spraytöherryksiä empiretalon fasadissa. kun sprayvillitys oli suomessa vielä nuori, tervehdin sitä ilolla, mutta myöhemmin tulin huomaamaan, että skidit kadottivat ammattietiikkansa ja tyylitajunsa, jos sellaista koskaan oli ollutkaan.”

– Swash / buckling -blogissa vastataan äskeiseen: Graffitit ja taidekokemus. “Graffiteja kannattaa minusta lähestyä “haasteen kautta”. Graffitit eivät ole sellaisia että ne olisivat kauniita, sovinnaisia tai elitistisiä. Tietenkin, kun puhutaan rumien kohteiden kauneudesta, ne ovat mielenkiintoisia koska ne pistävät miettimään kauneuden rajoja yleensä.”

YLE kertoi likagraffiteista. “Paul Moose Curtisin taide perustuu lian puhdistamiseen julkisilta seiniltä. Työvälineinä ovat rätit, harjat ja painepesuri, ja kuva syntyy likaa poistamalla. Tuotoksia kutsutaan ympäristögraffiteiksi – tai likamaalaamiseksi. Curtis on “maalannut” graffitejaan julkisille seinäpinnoille useissa englantilaiskaupungeissa osoittaakseen, kuinka saastunutta kaupunkiympäristö on. Englannissa on kiistelty siitä, pitäisikö likagraffiteja verrata tavallisiin graffiteihin vai taiteeseen. Curtisin kotikaupungissa Brightonissa poliisi on valinnut erikoisen ratkaisun: Curtisin teokset pestään pois seinästä, mutta ympäröivää likaa ei.”

– Pääkaupunkiseudulle hankittiin uusia Flirt-lähijunia, joiden kylkeen ilmestyi nopeasti lisämaalia, kertoi Vartti marraskuussa. Uutisessa saatetaan tehdä pieni ennätys töhry-sanan toistelemisessa. “- Surullista, kommentoi VR:n turvallisuuspäällikkö Teemu Väänänen. Väänäsen mukaan VR:llä on ainakin 15 vuotta toimittu niin, että töhritty juna vedetään mahdollisimman pian pois liikenteestä puhdistusta varten. Väänäsen mukaan graffitikulttuuriin kuuluu, että tekijät haluavat näkyvyyttä. Tämä on VR:n vastaliike, että töhritty junanrunko otetaan heti pois, dokumentoidaan ja puhdistetaan, Väänänen sanoo. Junien sisätilojen putsaaminen töhryistä on Väänäsen mukaan VR:llä jokapäiväistä puuhaa. Junien ulkokuoriakin töhritään viikottain.”

Äskeisen uutisen kommenteissa ehdotetaan, että junat voisi teipata mainoksilla: silloin graffiteja ei enää huomaisi mainosten joukosta. Kommenteissa mietitään myös seuraavaa: “Junan yhteen 2-6 vaunusta on tehty n. yhden neliömetrin kokoinen “töhry”, juna on käyttökelvoton ja pitää ottaa pois liikenteestä. Tämä kaikki maksaa tuhansia euroja. Onko tässä jotain järkeä? Eikö järkevämpää olisi esim puhdistaa sotketut vaunut kaikki kerralla yöaikaan vaikka kahden viikon välein?”

– Tampereen yliopiston kuvajournalismin opiskelijoiden lehdessä kirjoitettiin aiemmin syksyllä graffiteista. PDF-tiedosto, sivut 21-23. “Graffiti on oikeastaan aina poliittinen teko, ajatteli sen tekijä itse niin tai ei, tuumaa kuvataiteilija Kaija Papu. Hän on itse ulottanut teoksiaan paljon kaupunkitilaan ja osa Tampereen neulegraffiteista on hänen käsialaansa. […] Jos taiteilu vahingoittaa jonkun omaisuutta, se on lain
mukaan vahingonteko. Esimerkiksi neulegraffitit tai tarrat eivät varsinaisesti ylitä tätä rajaa, mutta silti ne voidaan rikostietopalvelun komisario Jussi Hakaniemen mukaan luokitella rikoksiksi. […] 20 vuotta poliisina ollut ja graffiteita tutkinut Hakaniemi toteaa, että graffitit ovat toisinaan hyvinkin hienoja ja näyttäviä. Niissä ei ole hänen mukaansa muuta vikaa, kuin että ne ovat väärässä paikassa. Onpa seinämaalaus kuinka hieno tahansa, se on toisen omaisuuden vahingoittamista.”

Ylitalot.net – Loiren graffiteja.

– Pariisissa maalattiin laillisesti syksyllä uuden Thalys-junan kylkeä. VR ei varmaan innostuisi vastaavasta hankkeesta Suomessa.

Linkkejä maaliskuulta

Nuorison suosimalla Demi.fi -sivustolla keskustellaan graffiteista.

Sanomalehti Kalevan hieno kuvaesitys Oulussa järjestetystä, laillisesta graffitimaalaustapahtumasta. Laadukkaita, isoja kuvia mukavalta vaikuttaneesta tapahtumasta.

Blogimerkintä Kauppalehden blogiyhteisössä: Paha, paha Kallio, hirmu hurjat töhrijät – Kikka-Tikkasen hyötykulma.
“Töhrijät haloo, tiesittekö, että ne tietävät, missä te asutte? Ja voisiko joku nyt määritellä vielä sen, mikä tekee ihmisestä tapatöhrijän? Ja olisiko niin, että Kallion ravintolat kannustavat töhrimiseen, keskustan eivät?”

Kymmentä nuorta epäillään yli sadasta graffitista – HS.fi – Kaupunki 30.3.2007.
“Kymmentä 1980-luvulla syntynyttä miestä epäillään yli sadasta eri puolille pääkaupunkiseutua tussilla ja spraymaalilla tehdystä vahingonteosta. Poliisin tutkintaa helpotti merkittävästi se, että jengiläisten hallusta löytyi kotietsinnöissä runsaasti luvattomia spreijauspuuhia esittävää videomateriaalia.”