Seuraa blogia Bloglovinin avulla

Kuntavaaliehdokkaiden mielipiteitä graffiteista ja töhryistä

Kunnallisvaaleissa ehdolla olevien ihmisten blogimerkintöjä graffiteista, töhrykampanjasta ja töhrimisestä.

Helsingissä ehdolla oleva sosiaalipolitiikan professori J P Roos pohtii töhrykampanjan järkevyyttä ja graffitien tekoa Oulunkylässä. “Olen ollut lautamiehenä tuomitsemassa nuoria graffititaiteilijoita (mahdollisimman lievästi). Silti minusta on monia paikkoja joissa ne ovat olleet selvä kaunistus.”

Espoossa kokoomuksen ehdokas Kari Kuusisto kehuu töhrykampanjaa ja kauhistelee, ettei Espoota pidä liittää Helsinkiin koska Helsingissä on jopa uskallettu ehdottaa luvallisia graffitien maalauspaikkoja valtuustossa. “En tiedä, miten rikoksentorjuntaneuvosto (HS) kerää aineistonsa, tai edes mikä se on, mutta omat silmäni kertovat, että pitkäkestoinen nollatoleranssi on vähentänyt töhryjä tehokkaasti.”

Helsingissä vihreiden ehdokkaana oleva Tapio Laakso on jaksaa sitkeästi vastustaa kaupungin nollatoleranssilinjaa. “Kävelin viime torstaina ovet paukkuen ulos yleisten töiden lautakunnan kokouksesta, jossa olen läsnä kaupunginhallituksen edustajana. […] En kuitenkaan ymmärrä nollatoleranssilinjaan liittyvää fanaattista suhtautumista. Esittelijä katsoi mm. tarpeelliseksi halventaa aloitteen tehneitä valtuutettuja. “Graffiti on kuin syöpä, jos sille antaa sormen, se vie koko käden”, kuvaa hyvin kiihkoa, jolla graffitien vastaista sotaa Helsingissä käydään. […] Mielestäni katutaiteella, tarroilla ja julisteilla on paikkansa kaupungissa. Jokaista pintaa tai betoninharmaata alikulkutunnelia ei tarvitse kontrolloida. Mitä vain ei tarvitse hyväksyä, mutta toleranssia tarvitaan lisää.”

Helsingin kokoomuksen Matti Enroth kehuu, kuinka töhryprojektilla on demokraattinen perusta. “Luvattomat maalarit häiritsevät toiminnallaan muita kaupunkilaisia ja aiheuttavat heille kustannuksia. Töhrijöiden pieni joukko ei edusta nuorisoa yhtenäisenä ryhmänä. Kysymys on äänekkäästä ja näkyvästä vähemmistöstä, joka ei pelaa demokratian sääntöjen mukaan.” Kommenteissa tamperelainen Seppo Lehto toteaa myös Stalinin nousseen valtaan demokraattisesti. Enroth on tullut Helsingissä tunnetuksi fanaattisena graffitien vastustajana ja yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajalle sopimattomasta käyttäytymisestään.

Espoon kokoomuksen Jouni Särkijärvi kertoo, että töhry on hänen mielestään loukkaus turvallisuutta kohtaan. Marko Ronkainen Helsingin vihreistä miettii, saavutetaanko nollatoleranssilla loppujen lopuksi positiivista tulosta.

Helsingin kristillisdemokraattien Santeri Kyröhonka puolestaan kysyy, kuka puolustaisi graffititaidetta. Vasemmistoliiton Jaakko Vasankarin mielipiteitä törhykampanjasta.

Puolueiden graffitimielipiteissä pieniä eroja

Eduskuntavaalien alla puolueilla on tapana joutua jakamaan kannanottoja vähän kaikkeen mahdolliseen, kuten veronkevennyksiin, vanhustenhuoltoon, Nato-jäsenyyteen ja jopa, katutaiteeseen.

Suomen Kuvalehti kysyi viimeisimmässä numerossaan puolueiden mielipiteitä viiteen kulttuuripoliittiseen kysymykseen. Katutaiteesta kysyttiin, ovatko graffitit katutaidetta, vai töhryjä ja ilkivaltaa ja perusteluja vastaukselle. Muut kysymykset koskivat tv-lupamaksua, sponsorointia kulttuurin rahoittamisessa, museoiden pääsymaksuja ja apurahataiteilijoiden sosiaaliturvaa.

Keskustan edustaja uskoo, että taide voi olla taidetta, vaikka suuri yleisö sitä pitäisikin roskana. Katutaiteen näkyminen julkisissa ympäristöissä on mahdollista ja sitä pitää arvioida muun ympäristön viihtyisyyden ohessa.

SDP:n puoluesihteeri pitää luvallisia graffiteja taiteena, mutta luvattomasti tehdyt ovat aina töhryjä eivätkä ne käy. Muunlaisen taiteen näkymistä kaupunkikuvassa voisi tukea julkisin varoin. Kuulostaa tyypilliseltä SDP:ltä, jossa korostetaan julkisen vallan roolia yhteiskunnan ja palvelujen järjestämisessä.

Kokoomuksen Suvi Lindén myöntää graffitit taiteeksi, kunhan ne on tehty niille varatuille paikoille. Graffitien teko luvattomille pinnoille on aina ehdottoman tuomittavaa. Varsin looginen kanta sekin, Kokoomus markkinatalouspuolueena puolustaa useimmiten yksityisomistamista ja yritysten järjestämiä palveluita kunnan tai valtion sijaan.

Vasemmistoliiton Minna Sirnö myöntää graffitien olevan toisinaan harmaata betoniseinää parempi vaihtoehto, riippumatta harmaan betoniseinän omistajasta ja hänen mielipiteestään. Reviirimerkkaustuhrut ja tagit eivät kuitenkaan harmaaseen pintaankaan sovi.

Vihreiden Rosa Meriläinen vaatii graffiteille laillista tilaa ja myös luvatta tehtyä, kunnianhimoista katutaitetta on siedettävä silloin, kun se parantaa ympäristön ilmettä.

RKP:n edustaja siirtäisi vastuun rakennusten omistajille, jotka voisivat neuvotella katutaiteelle sopivista paikoista. Kristillisdemokraatit hyväksyvät asiallisesti, lupien kanssa tehdyt teokset. Graffitien pitää olla sijainniltaan ja sisällöltään hyväksyttäviä, jumalanpilkka ei toisin sanoen siis käy.

Perussuomalaisten varapuheenjohtajan argumentointi on vertaansa vailla; graffitit ovat ilkivaltaa, koska laki ei salli niiden tekemistä. Laajakatseista puhetta lainsäätäjäksi pyrkivältä henkilöltä.

Kaikki vastaajat siis hyväksyvät graffitit yhdeksi taidemuodoksi, kunhan nekin tehdään luvan kanssa ja sopiviin paikkoihin. Kyselyssä silmiinpistävää on vastaajien naisvaltaisuus, vain kaksi vastaajaa oli miehiä, hekin pienimmistä puolueista. Lieneekö taustalla hiljainen päätös, jolla kulttuuri ja muu näpertely voidaan antaa naisten tehtäväksi ja miehet päättäkööt oikeista asioita, kuten veroista ja maan talouden kehityksestä.

Suomen Kuvalehden artikkeli (kuvasivu).
Tietoa eduskuntavaalien aikatauluista Oikeusministeriön sivuilla.