Seuraa blogia Bloglovinin avulla

Spraymaalien hallussapito julkisella paikalla

Turun Sanomissa kirjoitettiin muutama viikko sitten spraymaalien hallussapidon julkisella paikalla olevan kiellettyä. Järjestyslain mukaan näin onkin, mutta poliisi on vetänyt haastattelussa lain mutkia hieman liikaa suoriksi väittäessään, että vain ammattimaalareilla olisi oikeus kantaa tällaisia aineita mukanaan.

Spraymaaleja saa kantaa julkisella paikallakin kaikessa rauhassa, kunhan siihen on asiallinen syy. Järjestyslain kohta menee tarkalleen ottaen seuraavasti:
“13 §: Töhrimiseen soveltuvien aineiden hallussapito. Spraymaalien ja muiden toisen omaisuuden töhrimiseen hyvin soveltuvien maalien tai muiden aineiden hallussapito yleisellä paikalla ilman hyväksyttävää syytä on kielletty.” Lähde, lihavointi omani.

Hyväksyttävä syy onkin tulkinnanvaraisempi juttu. Oma lukunsa on sekin, kuinka poliisi selvittää tämän hyväksyttävän syyn todenmukaisuuden? Jos sanot meneväsi spraymaaleinesi maalaamaan kaverisi autoa, tuleeko poliisi mukana paikan päälle katsomaan, että auto ja kaveri ovat todella olemassa? Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia tällaisista tapauksista.

Turun Sanomien keskustelussa viitataan hallituksen esitykseen lain tarkoituksesta. Siellä maalien hallussapidosta todetaan näin: “Töhrimisellä tarkoitetaan jonkin paikan luvatonta tahraamista, likaamista ja sottaamista maalilla tai muulla vastaavalla aineella. Tällaista ainetta voi olla esimerkiksi autojen ruostesuojaukseen käytettävät massat ja muut vastaavat aineet. Se, milloin aineiden hallussapitoon yleisellä paikalla on hyväksyttävä syy, on ratkaistava tapauskohtaisesti. Esimerkiksi maalin hallussa pitämisen hyväksyttävä syy voi olla se, että henkilö on menossa maalaamaan jotakin luvallista kohdetta. Spraymaalipurkin pitämiseen taskussa yöllä tavara-asemalla, voi olla vaikeampi löytää hyväksyttävää syytä.”

Jos joku maalinsa takavarikossa menettänyt lähtisi käräjöimään asiasta oikeuteen, olisi käräjäoikeuden perehdyttävä lainkohdan lisäksi myös tähän hallituksen esitykseen lain tarkoituksesta. Hallituksen mukaan siis esimerkiksi polkupyörää tai autoa luvallisesti maalaamaan menevä saa rauhassa kuljettaa spraymaaleja mukanaan.

Kaikkiaan tällainen laki, jossa kielletään mahdollisesti rikokseen käytettävän asian hallussapito, on hieman omituinen. Jos samaa logiikkaa noudatettaisiin muuallekin, voisi poliisi takavarikoida etukäteen vaikka auton sellaisilta ihmisiltä, joiden se olettaa ajavan kännissä tai ylinopeutta (tai molempia). Tietysti voi olla, että tällaistakin lakia jo jossakin komiteassa suunnitellaan.

Rakennusvirasto yrittää sulkea Suvilahden graffitiaidan

Graffitien vastaista touhua vuosia Helsingissä harrastanut kaupungin rakennusvirasto on löytämässä keinot Suvilahden laillisen graffitiaidan hävittämiseksi. Helsingin kunnallisessa päätöksentekokoneistossa on pyörinyt Johanna Sumuvuoren ja 19 muun kaupunginvaltuutetun tekemä aloite, jossa toivottiin graffitiseinien avaamista Kalasataman alueelle. YLE kertoi aiheesta keskiviikkona.

Rakennusvirasto on päästetty kommentoimaan hanketta, ja se onkin onnistunut ujuttamaan kommenttiinsa ja esityslistalle kohdan, jossa se vaatii Suvilahden aidan sulkemista kello 21-09 väliseksi yöajaksi. Toivomustaan virasto perustelee sillä, että laittomia graffiteja maalataan useimmiten yöllä, eikä poliisi nyt voi takavarikoida ihmisiltä spraymaaleja kun nämä kertovat olevansa menossa Suvilahteen maalaamaan. Töhrimiseen sopivien välineiden hallussapito julkisella paikalla ilman asianmukaista syytä on järjestyslain mukaan kielletty. Vartin uutisessa Suvilahden aitaa hallinnoivasta Kaapelitalosta todetaan, ettei aidan ympärivuorokautisen valvonnan järjestäminen ole mahdollista tai järkevää. Jos kaupunki tällaista edellyttää, lopettaa Kaapelitalo Suvilahden graffitiaidan kokonaan.

Rakennusviraston sedät haluavat jälleen kertoa olevansa graffitiasiain asiantuntijoita käyttämällä lautakunnalle lähettämässään lausunnossa tarkkoja numeroita ja graffitikulttuuriin liittyviä sanoja. Rakennusviraston lukemat vaikuttavat kuitenkin taas hieman mielikuvituksellisilta. Virasto kertoilee lausunnossaan yleisten töiden lautakunnalle seuraavaa: “Rakennusviraston Helsingin alueella kesällä 2009 suorittamassa töhryjen laskennassa löytyi 6 635 töhryä, joista graffitien / throw up:ien määrä oli 295 kpl. Vuonna 2008 vastaavat määrät olivat 3 746 ja 82. Kokonaistöhrymäärä oli laskennan mukaan siis lähes kaksinkertaistunut ja graffitien / throw up:ien määrä yli kolmenkertaistunut.”

Joko Rakennnusvirastolla ei ole edelleenkään käsitystä siitä, mitä graffiti / throw-up tarkoittaa, tai sitten virasto on kehittänyt sellaiset numerot, jotka sopivat kivasti heidän tavoitteidensa edistämiseen. Jos tekee kuvien jakamispalvelu Flickrissä haun sanoilla Helsinki ja graffiti, rajaa kuvausajaksi vuoden 2008 ja poistaa Suvilahtikuvat, on tuloksena 1188 kuvaa. Näistä kuvista pikaisesti katsottuna vajaassa puolessa on isompikokoinen, laiton, Helsingissä sijaitseva, vuonna 2008 kuvattu graffitimaalaus.

Jo tuo, yksittäisestä eikä kovinkaan kattavasta kuvien jakamispalvelusta tehty haku kertoo, että Helsingissä on viime vuonna maalattu vähintään viitisensataa isoa graffitia. Rakennusvirasto tosin on nähnyt niistä ilmeisesti vain 82 kappaletta. Tietysti Rakennusviraston logiikan tuntien voisi olla mahdollista, että he ovat tänä vuonna laskeneet mukaan myös Suvilahden lailliseen aitaan tehdyt maalaukset. Kiinnostaisikin tietää, mistä virasto kertoisi tällaisia lukuja saavansa: toimittaako niitä graffitiasioihin erikoistunut vartiointiliike vai tallustelevatko viraston sedät itse kaupungilla graffiteja laskeskelemassa.

Kirkkonummikin saamassa laillisen graffitiseinän

Kirkkonummelle aiotaan rakentaa seinä graffitien maalaamiseen. Hanketta on edistänyt paikallinen Nuorisofoorumi, ja seinä on jo hyväksytty kunnan liikuntalautakunnassa. Seinän arvioidaan maksavan 3000 euroa. Maalata voisi molemmille puolille, ja kuten muuallakin, vanhojen maalausten päälle voisi maalata uusia.

Kunnan tiedotteessa kerrotaan, että seinän tarkoituksena on mahdollistaa graffitien maalaaminen laillisesti ja vähentää yleisten paikkojen töhrimistä ja vahingontekoa. Lisäksi nuorille annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään. Hankkeeseen on kysytty neuvoja Porvoosta, jossa on ollut laillinen seinä graffitien maalaamiseen jo vajaat 5 vuotta.

Kuusalan kenttä sijaitsee Kirkkonummen aseman länsipuolella, Nummitien varrella. Hankkeeseen odotellaan vielä rakennusvalvonnan lupaa.

Helsingissä sijaitseva Suvilahden graffitiaita puolestaan ollaan sulkemassa tiistaina 1. syyskuuta kun Suvilahden alueella aloitetaan maanpuhdistustyöt. Seinä on ollut kesän aikana vilkkaassa käytössä. Seinän ulkopuolelle on Vartin uutisessa haastatellun Kaapelitalon edustajan mukaan maalattu ehkä yksi graffiti.

Graffiteja Suvilahden seinässä heinäkuussa 2009. Isompi kuva.Graffiti wall in Suvilahti

Graffitien poistoa kokoomuksen tyyliin

Huomio huomio! Nyt tarkkana lapsukaiset, ja tietysti kaikki muutkin!

Seiniin ei saa töhrätä koska se on kiellettyä. Seiniin ei saa töhrätä myöskään siksi, etteivät esimerkiksi kokoomuksen sedät joudu sitten siivoamaan töhräämisen rumia jälkiä, kuten ovat jo Vantaan Rekolassa joutuneet.

Graffiti-töhryn poistoa havainnollistava kuvasarja on lainattu Kokoomuksen Toivotalkoot-kuvasivulta Flickrissä.

Ruma töhry Rekolan ostoskeskuksen seinässä.
Töhry, Rekola, Vantaa

Kokoomuksen setä poistamassa töhryä.
Kokoomus, graffitin poistoa Vantaan Rekolassa. Kuva: toivotalkoot

Ja näin Rekolan ostoskeskuksen seinä on taas (melkein) puhdas.
Kokoomus, graffiti poistettu Vantalla. Kuva: toivotalkoot

Kuntavaaliehdokkaiden mielipiteitä graffiteista ja töhryistä

Kunnallisvaaleissa ehdolla olevien ihmisten blogimerkintöjä graffiteista, töhrykampanjasta ja töhrimisestä.

Helsingissä ehdolla oleva sosiaalipolitiikan professori J P Roos pohtii töhrykampanjan järkevyyttä ja graffitien tekoa Oulunkylässä. “Olen ollut lautamiehenä tuomitsemassa nuoria graffititaiteilijoita (mahdollisimman lievästi). Silti minusta on monia paikkoja joissa ne ovat olleet selvä kaunistus.”

Espoossa kokoomuksen ehdokas Kari Kuusisto kehuu töhrykampanjaa ja kauhistelee, ettei Espoota pidä liittää Helsinkiin koska Helsingissä on jopa uskallettu ehdottaa luvallisia graffitien maalauspaikkoja valtuustossa. “En tiedä, miten rikoksentorjuntaneuvosto (HS) kerää aineistonsa, tai edes mikä se on, mutta omat silmäni kertovat, että pitkäkestoinen nollatoleranssi on vähentänyt töhryjä tehokkaasti.”

Helsingissä vihreiden ehdokkaana oleva Tapio Laakso on jaksaa sitkeästi vastustaa kaupungin nollatoleranssilinjaa. “Kävelin viime torstaina ovet paukkuen ulos yleisten töiden lautakunnan kokouksesta, jossa olen läsnä kaupunginhallituksen edustajana. […] En kuitenkaan ymmärrä nollatoleranssilinjaan liittyvää fanaattista suhtautumista. Esittelijä katsoi mm. tarpeelliseksi halventaa aloitteen tehneitä valtuutettuja. “Graffiti on kuin syöpä, jos sille antaa sormen, se vie koko käden”, kuvaa hyvin kiihkoa, jolla graffitien vastaista sotaa Helsingissä käydään. […] Mielestäni katutaiteella, tarroilla ja julisteilla on paikkansa kaupungissa. Jokaista pintaa tai betoninharmaata alikulkutunnelia ei tarvitse kontrolloida. Mitä vain ei tarvitse hyväksyä, mutta toleranssia tarvitaan lisää.”

Helsingin kokoomuksen Matti Enroth kehuu, kuinka töhryprojektilla on demokraattinen perusta. “Luvattomat maalarit häiritsevät toiminnallaan muita kaupunkilaisia ja aiheuttavat heille kustannuksia. Töhrijöiden pieni joukko ei edusta nuorisoa yhtenäisenä ryhmänä. Kysymys on äänekkäästä ja näkyvästä vähemmistöstä, joka ei pelaa demokratian sääntöjen mukaan.” Kommenteissa tamperelainen Seppo Lehto toteaa myös Stalinin nousseen valtaan demokraattisesti. Enroth on tullut Helsingissä tunnetuksi fanaattisena graffitien vastustajana ja yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajalle sopimattomasta käyttäytymisestään.

Espoon kokoomuksen Jouni Särkijärvi kertoo, että töhry on hänen mielestään loukkaus turvallisuutta kohtaan. Marko Ronkainen Helsingin vihreistä miettii, saavutetaanko nollatoleranssilla loppujen lopuksi positiivista tulosta.

Helsingin kristillisdemokraattien Santeri Kyröhonka puolestaan kysyy, kuka puolustaisi graffititaidetta. Vasemmistoliiton Jaakko Vasankarin mielipiteitä törhykampanjasta.

Puolueilla ei selkeitä graffitimielipiteitä Helsingissä

Graffitit ja katutaide nousivat Helsingissä pieneksi kuntavaaliteemaksi Töhryfest-tapahtuman ja töhryprojektin päättymisen ansiosta, aiheesta on jaariteltu useiden ehdokkaiden blogeissa ja Hesarin vaalikoneessa tiedustellaan, miten ehdokkaat suhtautuvat graffiteihin ja töhryihin. Sunnuntain kuntavaaleissa onkin periaatteessa mahdollista vaikuttaa myös Helsingin graffiti- ja katutaidepolitiikkaan.

Helsingissä vain kourallinen ehdokkaita jättäisi luvattomien graffitien tekijät rankaisematta. Helsingin Sanomien vaalikoneen mukaan eniten graffitien sallijoita löytyy kommunistisesta puolueesta, jossa kolme ehdokasta ei tuomitsisi graffitintekijöitä rangaistuksiin. Vasemmistoliitosta ja vihreistä löytyy kummastakin yksi samaa mieltä oleva ehdokas.

Luvallisia graffitipaikkoja Helsinkiin kannattaa peräti vajaa puolet vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista. Kannattajia löytyy varsinkin kommunistien, vihreiden, vasemmistoliiton ja itsenäisyyspuolueen listoilta, mutta hajanaisemmin myös SDP:n, kokoomuksen ja RKP:n listoilta. Kovempia rangaistuksia töhrimisestä kannattaa muutama kymmenen ehdokasta pääasiassa perussuomalaisissa ja kokoomuksessa.

Puolueilla ei siis ole kovinkaan suhtautumista graffiteihin tai katutaiteeseen, vaan sallivat ja vastustavat ehdokkaat ovat hajaantuneet eri puolueisiin. Vasemmistossa ja vihreissä ollaan ehkä hieman myönteisempiä kuin kokoomuksessa ja perussuomalaisissa.

Töhryasioista kysytään myös Irc-Gallerian vaalikoneessa Helsingin kohdalla, mutta kysymys (“Stop töhryille -projekti on tuonut Helsinkiin turvallisuutta ja auttanut elävöittämään kaupungin yleistä ilmettä”, vastausvaihtoehdot samaa tai eri mieltä) on muotoiltu kovin omituisesti. Eihän töhrykampanjan tarkoitus ole elävöittää Helsinkiä vaan tehdä siitä mahdollisimman harmaa poistamalla nopeasti kaikki ilman lupaa jätetyt viestit. Turvallisuuden tuominen taas ei ole mikään mielipidekysymys, vaan fakta jota voidaan katsoa rikollisuutta käsittelevistä tilastoista.

Käytännössä kaupungin ajaman graffitipolitiikan kannalta on melko yhdentekevää, vaivautuuko lainkaan äänestämään. Kaupunginvaltuutetuille päätettäväksi tulevat asiat valmistellaan virkamiesten toimesta, ja Helsingissä varsinkin Rakennusviraston virkamiehet vastustavat kaikkia graffiteja fanaattisesti ja he ohjaavat luultavasti jatkossakin suurehkon osan valtuutetuista olemaan kanssaan samaa mieltä. Todennäköisesti jonkinlaisella suoralla toiminnalla on äänestämistä enemmän vaikutusta.

Stop töhryille -virkamiehet kehuivat omaa projektiaan

Helsingissä kiistellään jälleen kymmenen vuotta jatkuneen Stop töhryille -kampanjan tulevaisuudesta. Kuusi kaupunginvaltuutettua ehdotti, että osa töhrykampanjan rahoista siirrettäisiin nuorten taidekasvatukseen. Töhrykampanjan käytännön toteutuksesta vastaavan Rakennusviraston toimintaa ohjaava yleisten töiden lautakunta kuitenkin äänesti esitystä vastaan, Stop töhryille -projektista vastaavien virkamiesten esityksen mukaisesti.

Töhrykampanjaa ajavat virkamiehet luonnollisesti kehuivat lautakunnalle, kuinka heidän vetämänsä hanke on kansainvälisestikin hyvin onnistunut ja saivat näin lautakunnan vakuutettua kampanjan tarpeellisuudesta. Lautakunnan kokouksen pöytäkirjan voi lukea Helsingin kaupungin sivuilta.

Lautakunnan päätöksentekoa voi pitää malliesimerkkinä vallan luisumisesta vaaleilla valitulta kaupunginvaltuustolta virkamiesten käsiin. Ylen Aikaisen uutiset kertoi vasta viime viikolla, miten Helsingin kaupunginvaltuutetut ovat tyytymättömiä vaikutusmahdollisuuksiinsa. Valtuutetuille tehdyn kyselyn mukaan valtaosa heistä kokee, että kaupunginjohtajilla ja virkamiehillä on suurempi valta kuin valtuustolla. Valtuutetut niin ikään katsoivat, että kaupunginhallituksella on heitä enemmän vaikutusvaltaa, ja että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet kaupungin päätöksenteossa ovat huonot.

Yleisten töiden lautakunnalle antamassaan esityksessä Stop töhryille -kampanjasta vastaavat virkamiehet kehuvat hankkeensa olleen mainio menestys. Ongelmana vain on, että tieto tästä menestyksestä on yksinomaan projektista vastaavien virkamiesten itsensä tuottamaa, eikä puolueetonta tutkimustietoa ole muilta tahoilta juurikaan saatavilla.

Töhryprojektin mukaan töhryjen määrä Helsingissä kartoitetaan alueittain tarkkailemalla kaupunkitilaa noin 750 km:n pituiselta matkalta, joka vastaavien virkamiesten mukaan kattaa noin 70 % Helsingin pinta-alasta. Mukaan lasketaan kaikki töhryt, olivatpa ne sitten kaupungin tai yksityisten kiinteistöissä, silloissa, meluaidoissa, puissa, kallioissa tai katukalusteissa. Kuitenkin tieto töhrinnän vähentymisestä ilmiönä perustuu uusien töhryjen tekemisen tilastointiin vain noin kuudestasadasta kaupungin omistamasta rakennuksesta, joiden puhdistus on Stop töhryille -projektin vastuulla.

Töhryprojektin lautakunnalle antama esitys näyttää osin perustuvan vain hankkeesta vastaavien virkamiesten mielipiteisiin. Projektin mukaan “Töhrintä ei valitettavasti ole yhteiskunnassa poissa muodista, joten sen suhteen täytyy koko ajan olla varpaillaan. Esimerkiksi Vantaa on erittäin pahasti töhritty kaupunki. Töhrintä on huolestuttavasti lisääntynyt myös Helsinkiä ja Espoota lukuun ottamatta kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa.”

Esityksessä ei kuitenkaan lainkaan kerrota, mihin perustuu tieto töhrinnän lisääntymisestä kaikissa Suomen radanvarsikaupungeissa, joita ovat esimerkiksi niin Lieksa, Nurmes, Seinäjoki, Tampere, Turku, Kemijärvi kuin Pieksämäkikin. Olisikin kiinnostavaa kuulla, mistä Stop töhryille -projekti on saanut tilastotietoja vaikkapa Kemijärvellä maalattujen graffitien määrän kasvamisesta. Tiettävästi kun tällaisia tilastotietoja ei kukaan edes kokoa. Virkamiehillä luulisi olevan edes jonkilainen vastuu sanomistensa todenmukaisuudesta.

Töhryprojektin kohdalla näyttää kuitenkin siltä, että asiasta vastaavat virkamiehet voivat omaa hanketta kehuessaan väittää lähes mitä tahansa, jolloin väistämättä muutkin hankkeesta esitetyt tiedot joutuvat kyseenalaiseen valoon.

Lisää aiheesta
– HS – Lautakunta: Töhryprojekti hillinnyt “graffitivandalismia”.
– Yle Uutiset – Stop töhryille -määrärahat nuorten taidekasvatukseen?

Puolueiden graffitimielipiteissä pieniä eroja

Eduskuntavaalien alla puolueilla on tapana joutua jakamaan kannanottoja vähän kaikkeen mahdolliseen, kuten veronkevennyksiin, vanhustenhuoltoon, Nato-jäsenyyteen ja jopa, katutaiteeseen.

Suomen Kuvalehti kysyi viimeisimmässä numerossaan puolueiden mielipiteitä viiteen kulttuuripoliittiseen kysymykseen. Katutaiteesta kysyttiin, ovatko graffitit katutaidetta, vai töhryjä ja ilkivaltaa ja perusteluja vastaukselle. Muut kysymykset koskivat tv-lupamaksua, sponsorointia kulttuurin rahoittamisessa, museoiden pääsymaksuja ja apurahataiteilijoiden sosiaaliturvaa.

Keskustan edustaja uskoo, että taide voi olla taidetta, vaikka suuri yleisö sitä pitäisikin roskana. Katutaiteen näkyminen julkisissa ympäristöissä on mahdollista ja sitä pitää arvioida muun ympäristön viihtyisyyden ohessa.

SDP:n puoluesihteeri pitää luvallisia graffiteja taiteena, mutta luvattomasti tehdyt ovat aina töhryjä eivätkä ne käy. Muunlaisen taiteen näkymistä kaupunkikuvassa voisi tukea julkisin varoin. Kuulostaa tyypilliseltä SDP:ltä, jossa korostetaan julkisen vallan roolia yhteiskunnan ja palvelujen järjestämisessä.

Kokoomuksen Suvi Lindén myöntää graffitit taiteeksi, kunhan ne on tehty niille varatuille paikoille. Graffitien teko luvattomille pinnoille on aina ehdottoman tuomittavaa. Varsin looginen kanta sekin, Kokoomus markkinatalouspuolueena puolustaa useimmiten yksityisomistamista ja yritysten järjestämiä palveluita kunnan tai valtion sijaan.

Vasemmistoliiton Minna Sirnö myöntää graffitien olevan toisinaan harmaata betoniseinää parempi vaihtoehto, riippumatta harmaan betoniseinän omistajasta ja hänen mielipiteestään. Reviirimerkkaustuhrut ja tagit eivät kuitenkaan harmaaseen pintaankaan sovi.

Vihreiden Rosa Meriläinen vaatii graffiteille laillista tilaa ja myös luvatta tehtyä, kunnianhimoista katutaitetta on siedettävä silloin, kun se parantaa ympäristön ilmettä.

RKP:n edustaja siirtäisi vastuun rakennusten omistajille, jotka voisivat neuvotella katutaiteelle sopivista paikoista. Kristillisdemokraatit hyväksyvät asiallisesti, lupien kanssa tehdyt teokset. Graffitien pitää olla sijainniltaan ja sisällöltään hyväksyttäviä, jumalanpilkka ei toisin sanoen siis käy.

Perussuomalaisten varapuheenjohtajan argumentointi on vertaansa vailla; graffitit ovat ilkivaltaa, koska laki ei salli niiden tekemistä. Laajakatseista puhetta lainsäätäjäksi pyrkivältä henkilöltä.

Kaikki vastaajat siis hyväksyvät graffitit yhdeksi taidemuodoksi, kunhan nekin tehdään luvan kanssa ja sopiviin paikkoihin. Kyselyssä silmiinpistävää on vastaajien naisvaltaisuus, vain kaksi vastaajaa oli miehiä, hekin pienimmistä puolueista. Lieneekö taustalla hiljainen päätös, jolla kulttuuri ja muu näpertely voidaan antaa naisten tehtäväksi ja miehet päättäkööt oikeista asioita, kuten veroista ja maan talouden kehityksestä.

Suomen Kuvalehden artikkeli (kuvasivu).
Tietoa eduskuntavaalien aikatauluista Oikeusministeriön sivuilla.